Aika tuntuu kuluvan äärettömän nopeasti. Kohta olen viettänyt täällä kuukauden, järjetöntä! Yliopisto pitää varsin hyvin kiireisenä, harrastavat täälläpäin niin järjettömästi oheislukemista, että ihmetellä saa milloin opiskelijat muka ehtisivät jossain baarissakin käymään, hmm. Bileitä ja sosiaalisia eventtejä riittää jokaiselle viikonpäivällä useita, vaikkakin voi olla, että meno tästä vielä rauhoittuu kunhan opiskelut kunnolla pääsevät vauhtiin.

Viikko sitten vietin syntymäpäiväni kampuksella, kuinkas muutenkaan, ja illalla rättiväsyneenä raahauduin takaisin asuntolalle. En osannut yhdistää tyttöjen salamyhkäistä muovipussia ja omituista käytöstä sen tarkemmin mihinkään, joten yllätyin kun sainkin kutsun valmiiseen pöytään (ruokana Zhengin tekemää taivaallista paistettua riisiä, wontoneja ja nuudeleita) ja olivatpa mokomat käyneet keskustan Tescossa hyppytunnilla hakemassa vielä suklaisen kakunkin. 

Täällä oleskeluni aikana olen tavannut kymmeniä ja taas kymmeniä uusia ihmisiä, eikä kaikkia tietenkään voi muistaa heti. Kävimme erään ranskalaisen Melissan kanssa lauantaina katsomassa Royal Shakespeare Companyn esittämän Henry IV:n ensimmäisen ja toisen osan. Alunperin tarkoitus oli katsoa vain ensimmäinen, johon olimme hankkineet opiskelijahintaiset viiden punnan liput etukäteen, mutta ykkösosa teki sen verran suuren vaikutuksen, että nappasimme vielä samana iltana esitettyyn kakkososaan halvemmat jämäliput juuri ennen esitystä. Kokemus oli todellakin ikimuistoinen. En ole koskaan ollut yhtä mahtavassa teatteriesityksessä. Jo ensimmäisen kohtauksen aikana ihoni oli kananlihalla. 
Mutta tosiaan, tämä ranskalainen kanssaopiskelijani on oikein mukava ja vietimme koko lauantain yhdessä teatterista kohkaten... En vain kehtaa kysyä, mistä ihmeestä alunperin tunnen hänet. :D 

(Royal Theatre ja sen pylväät)

Seuraavakin viikonloppu menee kulttuurin parissa. Perjantaina olisi vuorossa moderni versio Sofokleen Antigonesta, tällä kertaa Northern Stage -teatterissa, lauantaina vielä Royal Shakespeare Companyn Two Gentlemen of Verona (Kaksi nuorta veronalaista). Kulttuuria riittää, eikä se tunnu loppuvan... Alehintaiset liput onnistuimme saamaan vielä marraskuussa esitettävään La Traviataankin. Ensimmäinen kertani oopperassa, katsotaan millainen kokemus se mahtaa sitten ollakaan. 


Kokeilin myös leipoa pullaa paikallisista aineksista. Jauhettua kardemummaa en ole etsinnöistä huolimatta löytänyt mistään, joten piti sitten jauhaa itse... lasisessa mittakannussa kuorimaveitsen kädensijalla, mm-m. Kyllä hätä keinot keksii...