Vietin joululomaa Suomessa, mutta takaisin oli mentävä Assessment Periodin ( hieman kuin lukion koeviikko) takia. Kolme 3000 sanan esseetä odottivat tekijäänsä ja niihinhän se aika lähinnä sitten menikin. En ehtinyt käydä Skotlannin puolella, joten uusintareissu Britanniaan taitaa kyllä olla paikoillaan. Lontoossakin raapaistiin vain hieman pintaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Viiden tunnin odottelu Heathrown terminaaleissa kävi aavistuksen pitkäksi, mutta eipähän ainakaan ollut turhan tiukka vaihto. Vasta Newcastlen päässä selvisi, ettei matkalaukkuni ollutkaan tullut samalla koneella, vaan sen sijaan oli jäänyt katselemaan Lontoon nähtävyyksiä itsekseen. Onneksi laukussa ei ollut mitään erityisen tärkeää, pari ylimääräistä t-paitaa vain ja no, tietysti kaikki luentomuistiinpanot... Noh, kiltti kuriirisetä toi laukun sitten ihan ovelle saakka muutamaa päivää myöhemmin, joten sekin hoitui varsin näppärästi.

Kolme esseetä vaativat tottakai paljon oheislukemista ja lähteiden tutkimiseen menikin suurin osa ajasta. Itse esseet rutistin kasaan suurinpiirtein kolmessa vuorokaudessa, mutta lähteisiin meni viikko...
Viimeiset kolme päivää ennen deadlinea asustin kirjastolla, joka oli Assessment Periodin takia auki 24/7. En ole koskaan pitänyt erityisemmin yötyöskentelystä, mutta hiljaisessa kirjastossa kaakaon ja skittlesien voimalla puoli viideltäkin aamuyöstä tekstiä syntyi ihan hyvään tahtiin. Valvominen kellon ympäri ei kyllä silti ole minun juttuni. Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille yötyöläisille...

Perjantaina puoliltapäivin deadlinen loputtua huokaisin helpotuksesta, kun viimein sain palautettua esseet (sekä netissä että kahtena kappaleena kansliaan, kaikki lippulappuset täytettynä ja allekirjoitukset rustattuina). Hain kaupasta jäätelöä palkinnoksi ja painuin suosiolla asuntolalle nukkumaan.
Hullu homma, mutta tulipahan tehtyä.


Ja tuli sitä Newcastlessa luntakin! Monet eksoottisemmista maista tulleet vaihtarit juoksivat innoissaan pihalle tekemään lumiukkoja, mutta minä käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Kun nousin ylös, oli lumikin sitten jo sulanut pois...

Tyttöjen kanssa kokkailtiin vielä viimeisenä viikonloppuna vähän ruokaa yhdessä. Ja sitä oli paljon, kuten tavallista. Meillä oli paistettua riisia, kookoscurrya, kanaa, täytettyä intialaista leipää, jonka nimen jo autuaasti unohdin, paljon limsaa ja muuta juotavaa, kiinalaista pastaa (Zhengin tekemää kiinalaisittain maustettua spagettia, joka oli muuten järjettömän hyvää) ja intialaista maitovanukasmaista jälkiruokaa, johon oli käytetty riisinuudeleita. 

Hauskaa oli ja vaikka sanoin, ettei tarvitsisi, tahtoivat tytöt tulla saattamaan minut vielä bussipysäkille, Liao auttoi minut vielä ihan rautatieasemalle saakka! Tuskin olisinkaan saanut painavia isoja matkalaukkuja raahattua yksinäni halki Newcastlen. Hieman jäi harmittamaan, etten ehtinyt moikata kaikkia tuttuja, sillä kaikilla oli niin kovin kiireistä esseiden, kokeiden, demojen ja kaiken muun opiskeluun liittyvän kanssa. Noh, onneksi internet on ihmeellinen ja sen avulla on helppo pitää yhteyttä kauempanakin asuviin ystäviin. 

Heihei, Newcastle upon Tyne! Ehkä vielä joskus taas nähdään.